Anyone who thinks that sunshine is pure happiness, has never danced in the rain.

Kuuntelen lähes aina ystävien ja kavereiden ongelmia ja suruja, mä olen tottunut siihen. Mä olen tottunu siihen että mulle puhutaan, ja se on kiva! Tykkään siitä että voin auttaa ja antaa ohjeita aina välillä, mietin vaan että välillä annan niin hyviä ohjeita että voisinpa niitä itsekkin käyttää/tai olisin voinut joskus käyttää. Kummiskin vaikka kuuntelen muiden ongelmia, en silti puhu ongelmistani lopulta muutakun muutamalle ja nekin on mun parhaat kaverit Sara ja Santtu. Niin se vaan on ja on aina ollut että en voi puhua asioistani kun vaan muutamalle, ei se mua haittaa.
Rakastan mun isoo porukkaa jossa liikutaan (vaikkakin se on ahon ja laurin ajokorttien myötä vähä hajaantunut),mutta rakastan sitä että oon vaan muutaman hyvän ystävän kanssa sillon tällön, sillon pystyy puhuun asioista helpommin.

Mä en todellakaan loppujenlopuks tiedä että ketkä mun blogia lukee tai kuinka moni mun ystävistä tätä lukee. En usko että kauheen moni koska eipä multa hirveesti kysellä mun blogista muutakun sillon kun puhun vaikka saralle mun blogista, yleensä sillonki kysymykset on aina että "mikä blogi, mikä se on?"
Ehkä ja todellakin vaan ehkä jotkut on tullu tätä lukemaan kun kerroin että tän blogin löytää googlen kuvahausta kirjottamalla esim. karjala tai karjala olut.


Oon miettiny tässä nyt paripäivää sitä että mä en ikinä,ikinä halua että joku ois mun tossun alla! Se olis mun mielestä hirveetä että joku tekis just niinku mää sanon ja peruis kaikki maailman suunnitelmat mun takia, yhen ihmisen takia on valmis uhraan kaiken muun.. Mä en kestäis sitä, koska ite en koskaan ole/tule olemaan kenenkään tossun alla.
Tää on mun elämä ja elän sen niinku itsehaluan, kukaan ei ole siihen samoon juu:ta tai jaa:ta!
Ja jos mua ei kestä sillonkun mun huonot puolet tulee esiin niin mun puolesta mua ei tarvitse sitten kestää ollenkaa. Aidot ystävät kestää sua oli vaikka kuinka paskapäivä tahansa. (tää on vaan mun mielipide.)


"Älä tuu sanoo mulle miten mun pitää elää,
tai miten mun pitää herää.
Ja kun meen nukkuun lopullisesti,
mä vannon että teen sen onnellisesti!"

Mulla on mielipiteeni monista asioista ja monista ihmisistä mutta joskus pidän ne vaan omassa mielessä tai jaan osan parhaitten ystävieni kanssa. (älkää luulko että mun mielipiteet on pelkästään negatiivisia, ne ei todellakaan ole!)
Mä olen posiviitinen ihminen. Oikeesti. Mä ajattelen usein vaan ja ainoostaan parasta, vaikka välillä saankin pettyy, joskus pahastikkin. Mutta musta on kivempi ajatella silleen et kaikki voi mennä hyvin, eikä aina ihan perseelleen. Kyllä joskus on pakko ajatella negatiivisestikki mutta suurimmaks osaks oon positiivinen ihminen, jos menee vituillee niin sit mee. Välillä mennää ojaa ja sen hetke vituttaa mutta sielä ojasta voi nousta jos on tarpeeks tahdonvoimaa (:


Välillä mietin et joillain ihmisillä on saatanallinen asenne ongelma tätä vitun maapalloo kohtaa, oikeesti. Jos yks tekee vääri niin kaikki sen hyvät kaverit tekee kans, siltä musta tuntuu! Joillaki tuntuu olevan nii et koko maapallo pyöris niitten navan ympärillä, mutta eihän se nyt ihan niinkään mene!
Me kaikki ollaan täälä saman arvosia, ei täälä kukaan oikeesti oo ketää ylempänä. Vai onko?
Voi olla et mulle tullaa tästä rääpii naamaa mutta sitte tullaa, toivon vaa et ne sit oikeesti tietää kestä tää on tai  onko kestään!



Mulla on btw. edelleen ongelma ton kuva jutun kanssa, miten pystyn poistaa niitä kuvia tai miks ylipäätään et pysty lisää kuvia tänne.. Menee hermo :D



Mutta jooo huomenna pitäs lähtee käymää orivedelle, jeee. Pitkästä aikaa sinnekipäi. Inka ajateltii napata kyytii ja tuoda hervantaa, samalla otetaan ainakin saran kanssa vähän huikkaa (: toivon et nään jenniä ja monia muita vanhoja tuttuja sieltä päi (: Siitä voin kirjottaa lisää vaikka sunnuntaina tai kun jaksan taas raahautua bloggerii (:

Seeya!XO